On ihanaa kun kivut antaa periksi ja syyhän on ilmeinen, ihana rakas kortisoni saa ne poistumaan.
Vielä olisi kolme päivää töitä ja siiten alkaisi se sinattu loma.

Nyt viitaten tuohon otsikkoon, kun mieheni menee yöksi töihin ja tätä sattuu harvoin, en saa silloin nukkua yksin, jompakumpa pojista haluaa viereen ( ovat jo niin isoja ettei mahdu molemmat ) ja tietysti koira.
No nyt sit sängyn on vallanut poika joka aina nukkuu poikittain ja koira sielä jossakin.
Tässä sitä miettii raaskiiko sitä nykästä omalle puolelle vai meneekö siihen kohtaan mihin mahtuu.

Lapsiani katsellessani, sitä huomaa kuinka aika livahtaa käsistä, onko hekin jo noin isoja. Vastahan he synty ja vastahan olin yh- äiti. pojat oli reilu 3 ja reilu 1, kun heidän isä päätti vaihtaa meidät nuorempaan ja läksi.
Se oli kovaa aikaa, mutta siintäkin selvisin, niinkuin monesta muusta aikaisemmasta tapahtumasta.
Kyllä ihmisen luonto on ihmeellinen, se on luotu kestämään tai sitten se ei kestä mitään. Jotkuu joutuu ottamaan vastaan kaikenlaista sontaa ja toiset ne elää suht mukavaa elämää.
Toisinaan öisin, sitä miettii  mihin ihmisen sietokyky loppuu......