En ole käynnyt pariin päivään, varmaan johtuu siintä kun on ollut paljon menoja, unikin on tullut paremmin ja alituiset möröt ei kiusaa unissa. Siis olen nukkunut kunnon unia ja syvää sellaista.
Ajatuksia on toki paljon, ajatukset  vaan ottaa joskus niin valtaansa.
Joskus uskallan katsoa peiliin ajatuksen kanssa, ennen n. puoli vuotta sitten toki katsoin peiliin, mutta takaisin ei katsonut kukaan, en nähnyt itseäni. Heitän jopa vitsiä itselleni => miltähän tuntuisi olla ruma.
Peili on ollut minulle kaikkeista kamalin, syystä että, en ole sinut itseni kanssa. Elämä vain on kolhinut niin.

Joskus saatan kertoa siintäkin, nyt en koe olevani valmis. Tiedän että maailma on pullollaan minua kamalampia kokeneempia asioita. Me ihmiset vain koemme asiat niin erilailla. Minun kokemukset on satuttanut minua, vaikka joku voi ajatella=> pahempaakin on maailmassa.

Haluaisin rakastaa itseäni sellaisena kuin olen ja joskus jopa kunnioittaa. Eihän se haittaa vaikka on muutma kilo ylimääräistä ja on lyhyt. Sairastaa reumaa. Reuman hyväksyminen on minulle myös vaikea asia.

Tämä taas tässä, tulen taas joskus.....